Död, kungens män, vänder hemåt igen

Ollaanko me tänään jo keskiviikossa, mun elämässä on ollut jo tarpeeksi lomailua! Tänään nousin yhden jälkeen, aloin katsomaan O.C:n neljättä tuotantokautta, jos kukaan enää edes muistaa sitä televisiosarjaa?! Se tuli silloin, kun minä olin ala-asteella, eli aika kauan aikaa sitten!

Sori, mutta Ryan ja Taylor on mun lemppareita, mä en kauheesti digannut Marissasta!

Sitten, en mä ole muuta tehnytkään, datannut vaan koneella, syönyt, ja perkele en kyllä syö enää ikinä. Toivon vaan, että tulisi hyvät uintikelit ja pääsisin uimaan, kuluttamaan kaloreita ja voimaan hyvin! Mä tykkään kyllä mun kropasta, mutta jos en voi hyvin siinä, mun on pakko tehdä asialle jotain. Välillä olen kateellinen mun frendeille, koska tuntuu että ne ovat tyytyväisiä itseensä ja niin pitääkin! Mä olen alkanut vaan stressaamaan liikaa itsestäni, vaikka mun itsetunto onkin parantunut tässä vuoden sisällä huomattavasti!

Ehkä mun paineet johtuvat siitä, koska mua on haukuttu mun ulkonäön puolesta koko mun peruskoulun ajan ja en ole saanut kehujakaan. Ehkä mä vaan kaipaan välillä sitä, että joku sanois mulle, että mä näytän hyvältä, tai että mun vaatteet on kivat. Okei en halua jauhata tällaista angstipaskaa, koska mun mottohan on keep positive. 

Mutta haluan nyt tässä sanoa vielä mun KAIKILLE kavereille, etenkin niille jotka lukee tätä blogia, että olen teille kateellinen, olette kaikki niin kauniita ja arvostan teitä kaikkia, saatte joko lyödä mua tai halata näistä kauniista sanoista, mitä nyt sanon teille. Mutta mä en yleensäkään valehte, vai valehtelenko?

xoxo