maanantai 25. toukokuuta 2015

Kovan ulkokuoren palasiks hajoittaa, Oon suhun huukissa, päässä luupilla soit kuin hitti youtubessa...

...Jotta, että edellisestä postauksesta ei olisi tullut liian pitkä, jatketaan siis tarinaa...

14.05.2015 Lähdin äitini, 92.v mummoni ja rakkaan kummityttöni Ninjan kanssa Ruotsin matkalle, se oli Ninjalle ensimmäinen laivareissu ikinä.. Ninja ei ollut saanut nukuttua edellisenä yönä ja kun hän oli mummillekin (äidille) mennyt, ei hän ollut sanoja suustansa ulos, kun lasta jännitti niin kamalasti.♥

Oltiin Ninjan kanssa hakemassa vähän Ruotsin kruunuja, jotta aika kuluisi nopeammin.
Johanssonit matkalla!
Katsellaan merta.♥ Vaikka itse sanonkin niin tämä kuva on kyllä äärimmäisen kaunis!

En ole ikinä syönyt näin hyvää lohta hei!
Drinksulla.♥

Kerättiin Ninjan kanssa vähän pehmoja.
Auringonlasku.♥
 Maata näkyvissä! Seuraavana päivänä olikin aika mennä maihin ja löydettiin kaikkea ihanaa. Otin Tukholmasta kyllä kuvia, mutta ne löydättekin jo tutusta paikasta.




En ole muuten koskaan ollut ruotsinlaivalla, jossa näkyisi myös Suomen, että Ruotsin jääkiekko-ottelua, mutta olihan se hieno tunnelma! Osasta televisioista ruotsalaiset pystyi katsomaan Ruotsi-Venäjä ottelua ja osassa televisioista näkyi Suomi-Tshekki ottelu. Harmi Suomelle, kun lähdettiin silloin kotio.
Minä ja Ninja onnellisina!
Mummokin hymyilee!♥
Tuliaiset. Löysin ruotsista itselleni naulakon, viikinkijumala tarot kortit, riimukiviä, pöllökiven, rannekorun, laivalta pähkinöitä, suklaata ja camparia nam nam!♥
Kun päästiin laivalta oli mulla heti jo menoa. Lähdin itäkeskukseen, idän kyläjuhliin katsomaan Asaa. Keikka oli ilmainen ja setti loistava!♥

Asa.♥


Illalla meninkin sitten One eye tattoon bileisiin. Sieltä sitten Nosturiin jatkoille katsomaan rakkaita ystäviäni Juhaa ja Panua.♫




Videota kyseiseltä keikalta, olen itse kuvannut tämän pätkän. Tämä biisi saa mut aina kyynelehtimään, koska nuo sanat ja tuo ääni. Pure love ♫♥ Pahoitteluni videon laadusta, jonka nähtvästi blogspot pilaa.
Pinja toi mulle kukkia eräänä sunnuntaina, jotta en olisi nii vihainen kun se tulee koiriensa kanssa herättää mut, koska en pahemmin piittaa siitä toisesta niistä.

Eräänä päivänä olin Krunikan Shellillä PM:nä, elikkäs Palvelumestarina ja olen miettinyt tosissanikin, että jos siirtyisin palvelumestariksi ja tekisin myös toki kassallakin. Palkka ainakin nousis ja ei toi PM:n homma edes ole kamalaa. Sopii meikäläiselle ja moni on kehunut töissä, että kuinka PM:n takki vaan sopii mulle!
Viime perjantaina äidin työpaikalla oli avoimet ovet ja minullakin oli vapaapäivä, joten eiköhän koko päiväni mennyt Oulunkylän asuintalolla pihakirppiksellä. Pidin siellä pihakirppistä. Tavarat oli työntekijöiltä ja vanhoilta vanhuksilta, jotka oli nukkunut pois ja niitä oli siis vain jäänyt. Kauppa kävi!

Itse sain kerätä itselleni muutaman tavaran vaivanpalkasta, joten otin lyhdyn, ihanan murokulhon ja koukkuja ja parit hyllyn kannattimet.
Opettelin ottaa panorama kuvaa puhelimella mun ikkunalaudasta, jonka siivosin.
Erinlainen kuvakulma mun kodista.
Viikonloppukin meni sitten työkaverin tupareissa muuten ja töissä. Työkaverini tupareiden jälkeen minun oli pakko käydä vanhoilla kotihoodeilla laajasalossa. Tuli sellainen tunne vain, että pakko päästä, kun ajaessani kotiin päin katselin kaunista taivasta ja laskeutuvaa aurinkoa.

Tutut hyvät hoodit. ♥
Eilen olin työpäivän jälkeen rakkaan ystäväni kanssa valokuvailemassa taas Kruunuvuoressa, jossa olemme käyneet yhdessä aikasemminkin. Paikka sijaitsee Laajasalossa Kaitalahdessa, jossa on hylättyjä huviloita ja tällaisenä epäammattilaisena valokuvaajana voin sanoa, että en ole koskaan ennen ollut näin ylpeä valokuvistani kuin nyt. Menkää ihmessä tsekkailemaan ja kommentoikaa vaikka tämän postauksen kommenttikenttään, että mitä mieltä olitte.♥ ☼


Se ois maanantai ja kohta töihin, otakkaahan ihmiset rauhallisesti. Elämä on kaunis.♥

xoxo

En pelkää, en piiloon aio mennä. Luotan että siipeni kantaa ja lennän aurinkoon.

"Et oo mun mielessä Vaik heräsin sun vierestä (ha) 
Ja tiiän mitä se must kertoo 
Olin nastaa ja jätin viestin sun vastaajaan 
Et tänä yönä mä oon helppo Sä rakastuit hirviöön 
Yhen illan ilmiöön
 Sä rakastuit hirviöön Yhen illan ilmiöön"

Olipa kerran tyttö, joka ihastui poikaan. Tyttö piti pojan ihanan sinisistä silmistä, hänen tuoksustaan, tummasta, pitkästä paksusta tukasta. Hänen kroppansa sopi täydellisesti tytön kylmälle keholle. Yhdessä heillä oli hauskaa, he pitivät monestakin samoista asioista. Tytöllä oli harvoin haaveita perheen perustamisesta, mutta nyt se vain pisti rintaan. Haaveet tulevasta, yhdessäolosta ja perheestä. 
   Tyttö ja poika vietti kerran yhden yön yhdessä ja sen jälkeen tuntui, että kaikki meni vain alaspäin. Vaikka tyttö tunsi itsensä kerrankin todella itsevarmaksi pojan kanssa, ei häpeillyt itseään. Ei tämä sen jälkeen ole ollut kuin häpeää. Tyttö, kun ei ole jokaisesta kohdasta täydellisyyden ruullistuma (keskonen). Poika ei tainnut ymmärtää sitä, että jokainen nainen ei ole täydellinen. Kaikilla on virheensä ja kukaan ei ole täydellinen. Tytön itsevarmuuskin alkoi taas laskea.
Yrittivät silti tyttö ja poika sopia uusia tapaamisia, mutta niitä ei koskaan enää tullut. Oli ilta, kun sovittiin tapaaminen seuraavalle päivälle. Tyttö kysyi pojalta, että mihin aikaan he olisivat näkemässä. Ei kuulunut mitään, odotti tyttö siis turhaan. Poika tuli seuraavana päivänä juttelemaan aivan, kun mitään ei olisi tapahtunut. Poika ehdotti uutta tapaamista tytön kotiseudulle. 
          Edellisenä iltana tyttö vielä kysyi pojalta, että olisiko hän tulossa tytön kotimaisemille. Poika sanoi, että jos hän kerkiää, kun oli alkuillasta muita menoja kavereidensa kautta. (Taustatietoa, piti heidän mennä kuppiravintolaan katsomassa yhdessä keikkaa). Päätti tyttö, että jos poikaa ei näkyisi, menisi hän silti yksin keikalle. Kiusatakseen poikaa, että kannattiko missata?!
Ei olisi tosiaan kannattanut mennä. Tyttö oli ravintolassa ja huomasi tämän pojan jonkun toisen neidon kanssa. Tyttö alkoi ahdistaa, ei hän pystynyt olemaan. Hän tunsi pistoa rinnansa, oli hengitys katkonaista. Tyttö kaipasi raitista ilmaa. Kuinka tämä saattoi olla ees mahdollista?! 
Tyttö oli urhea ja meni pojan luokse, vaihtoivat he pari sanaa. Katsoi poika tyttöä silmiin, joka tuntui hetken hyvältä. Tyttö ei vain pystynyt olemaan heidän seurassansa ja poistui hän paikalta. Onneksi tyttö löysi ystävänsä, joka oli hänelle kuin pelastusrengas. Tytön mieli ja keho rauhottui, mutta hänen sydämensä ei taas ollut ennallaan.
   Lähti tyttö yksin yöllä kotiin... Pari päivää hän odotti selitystä, anteeksipyyntöjä, mitä tahansa tältä pojalta. Lopputulos oli se, että poisti hän itse itsensä tytön elämästä. Ei olla facebookkavereita, tyttö on estetty, on myös estetty kuvapalveluohjelmasta nimeltä instagramista. Numerokin varmaan poistettu. Lähti poika siis tytön elämästä, vailla minkäänlaista selitystä, tyttö ei aluksi pystynyt olemaan edes vihainen, enemmänkin hämmentynyt. Miksi?! Mitä tapahtui?! Mikä meni vikaan ja missä vaiheessa? Tyttö ei pysty enää rakastumaan, pelkää hän ihastumista, eikö hän koskaan löydä ketään, joka pitäisi hänestä juuri sellaisena kun hän on..? Onko kaikki miehet samanlaisia, kaksnaamasia, jotka ei vaan osaa puhua?
Tyttö on päättänyt, että hän ei halua enää miettiä enää kenenkään kanssa yhteistä tulevaisuutta, on itsevarmuus taas niukassa, kaikki ne kuitenkin taas pettyy... 
Ps. Tarina perustuu tositapahtumiin... 


Elämässäni on tapahtunut niin hyviä kuin huonoja hetkiä. Onnellisia hetkiä on ne, kun saan viettää vanhan luokkakaverini pojan kanssa ihania hetkiä. Poika on muutenkin niin suloinen, että joka kerralla hän sulattaa minun sydämeni.♥



Perjantaina 8.5.15 oli Mygrainin hautajaiskeikka. Se oli hieno päivä, vaikka aina jonkun tärkeän bändin lopettaminen tuntuu haikealta.Kävin alkuillasta Pinjalla syömässä, jonka jälkeen lähdimmekin sitten reivaamaan!

Pinja kokkas mulle wokkia.♥
Less Than Three.♥

Profane Omen,♥

MyGrain.♥
Seuraavana päivänä olikin sitten iltavuoroa ja lisää keikkoja tiedossa. ♫

Herttoniemi
Atomirotta.♥ (Tarinan keikka perustui tähän).

Tilanteista huolimatta Atomin keikka oli kyllä mahtava! Keikan jälkeen jäin juttelee bändin laulajan kanssa. Sanoin hänelle, että herra kyllä näyttää tutulta. Ei sillai, kun tiedän kuka hän on vaan, tiiätteks te.. Siin on vaan jotain tuttua. Myöhemmin tuli selville, että meillä no yhteisiä tuttuja. Ihmekös? Ilta sujui muuten hyvin ja keikan jälkeen lähdinkin tyytyväisenä kotiin ja nukkumaan...

Eräänä päivänä kävin myös kävelemässä Roihuvuoren hoodeilla. Selkäni huusi taas hoosiannaa. Lääkäri, kun kehotti kävelemistä, niin mikäs siinä? Olihan silloin hyvä sää ja kirsikkapuut kukki.

Japanilaisen puutarhan rappusia.

Kirsikkapuu.♥

Roihuvuoren vesitorni.
Ensimmäinen haave kotona toteutunut, olen saanut aloitettua mun keittiönseinää ja laittanut sinne omia valokuvia. Tosta seinästä tulee vielä todella hyvä, kun se tulee täyteen!
Plektrojakin laitettu kehyksiin.
Keskiviikkona 13.05.2015 Pinja vei minut Nosturiin Mikael Gabrielin levynjulkkari keikalle. Lämppäreinä siellä oli Spekti ja Uniikki. Vaikka musiikkigenre on sellainen, jota ei ole totuttu kuulemaan mainitseman suustani. On se silti kyllä hyvää. Mikaelin uudella levyllä oli paljon hyviä biisejä, joiden sanat vaan sopivat omaan elämäntilanteeseen. Spekti on nyt aina hyvä, onhan hänkin kyllä yksi macho fantastico ja jo "legenda" Uniikki oli ihan ok!

Uniikki♫

Mikael Gabriel.♫

Spekti.♫
xoxo