sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Let’s hope these heart’s for one another

Perjantai 13. ei mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti...


Mulla soi herätyskello kello 4:57, juuri näin... Luitte aivan oikein! Menin töihin Sokos hotel Flamingon aamiaiselle kello seitsemäksi ja ehdin juuri ja juuri ajoissa töihin. Kun osa lukioista sattuu muistamaan, että ajoin silloin helmi-maaliskuun vaihteessa kolarin, olkapääni revähti silloin ja sen paranneltua voltaren emulgelin, muutaman särkylääkkeen ja lepopäivän johdosta. Sen jälkeen pystyin tekemään tarjoilijantöitä normaalisti ilman mitään ylimääräisiä kipuja tai särkyjä. Noh, jotenkin siinä blokkaamisen yhteydessä minulle kävi vahinko ja tämä olkapää revähti uudestaan ja sieltä ne lähettivät sitten kotiin ja Opteam soittikin minulle samantein sen jälkeen, että ehkä mun kannattaisi vaihtaa alaa ja tämä ei olekaan minun juttu, että tavallaan mun olisi kannattanut miettiä koko mun elämä ihan uuteen järjestykseen. Tottakai otin sen loukkauksena, anteeksi vain kaikille olen muutenkin tietyissä asioissa vähän herkkäluontoisempi. Mutta siis kun tämä ala on minulle se elämä, kaikki jotka minut tuntee tietää sen. Opteamin työntekijä käski minun mennä lääkäriin ja yritin sitten itkusilmässä taistella itseni sinne terveyskeskukseen, se että mulla on fobia nii ei s*atana. Yritin saada kälyni Minnan minulle tukihenkilöksi, mutta hän ei päässyt valitettavasti mukaan. Selvisin kumminkin yksin, vaikka itkuinen reissu se kumminkin oli. Sen jälkeen kävin Minnalla kahvilla kertomassa, miten meni. 

Siinä jossain välissä sain kuulla, että Flamingosta oltiin kerrottu Opteamille, että minä en muka tehnyt siellä yhtikäs mitään ja että minulle ei kannattaisi maksaa paskan vertaakaan. Kiitti vaan! -.-' Siinä sain sitten tapella Opteamin kanssa, että mitäs nyt, että ei näin vaan voi sanoa. Sain kumminkin asiat selvitettyä ja päivän ainut hyvä puoli oli varmaankin se, että Kelan kanssa mulla on kaikki asiat hoidossa. Kiitos! 

Kävin sitten perjantaina hemmottelemassa itseäni vanhassa työssäoppimispaikassani hotel Arthurissa paskan päiväni takia ja tuntu niiiiiiin hyvältä käydä siellä. Siellä oli juuri ne rakkaimmat työntekijät paikalla, jotka halusinkin olevan. ♥ Kiitos teille! 
tämmöstä herkkua, mansikkavuohenjuustosalaattia ja valkoviiniä.

jälkkäriksi tämmösiä suklaamarja juttuja, omnom!♥
Lauantai oli sitten mukavempi päivä, menimme perhetuttavan luokse pihatalkoisiin Rajamäelle. Minä toimin paikallisena baarimikkona salakapakassa ja valokuvaajana. Seura oli mukaisaa ja tunnelmakin sinne päin. Paljon porukka sai aikaseksi ja ihmiset oli tyytyväisiä drinkkeihini. 




 Drinkkejä tein monenlaisia, eri makusia sateenkaaren väreillä, "salakapakka" oli hyvä treeni mesta mulle ja sitä tarjontaa kyllä oli! 

salakapakka

valoja



xoxo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti