perjantai 20. joulukuuta 2013

we ride together, now and forever

Hei.

Aloitetaan siitä, että kaksi viikkoa sitten itsenäisyyspäivänä heräsin kello puoli kuusi aamulla ja suuntanani oli lentokenttä ja Oulu.
starbucks helsinki-vantaa
Mun mielestä lentäminen on ihanaa, rakastan sitä nousua ja laskua. Lentokoneessa oli kaksi "prätkäjätkää", jotka kutsuivat minua nätiksi, kysy mihin olen menossa, tulenko heidän tallibileisiinsä ja toinen anto sen numeronsa. Oulun lentokentällä näin ystäväni Annin ja oli aika suunnata hänen luokseen laittautumaan, syömään ja illalla juhlimaan rakkaiden kanssa! ♥

Anni teki mulle ihan üüber ihanan 50's kampauksen illaksi!
Jonottelua puolisentoista tuntia talvipakkasessa ja se tosissaan oli sen arvoista! Eturivi lämmin tunnelma ja kuumat nimet kompaniasta nimeltä Turisas.



















Turisas oli ihan täydellinen Oulussa ja oli ihanaa!♥

"Kiitos, että tulitte." 

 Emme jääneet silloin kanssa Annin katsomaan Ensiferumia, menimme ulos odottelemaan poikia ja ensiksi eräs uskovainen tuli juttelemaan meille ja väitti kovasti, että me muka tullaan vielä joskus uskoon. Noh sen näkee sitten!

"Mulle tuli pala kurkkuun, kun näin teidät itkevän" (täällä pohjantähden alla).



Oli aika palata takaisin Annin luokse ja nukkumaan, olin onneks ja sain muuten Jaakon kapulan silloin sinä keikkailtana ja Anni sai settilistan.♥♫

Oli aamulla aika nousta ja suunnata kohti Helsinkiä, katsomaan samaista keikkaa. Kyllä, poikien takia tehdään mitä vain. Kaikkien vastoinkäymisten ja paskojen fiiliksien jälkeen pääsimme vihdoinkin Nosturille jonottamaan. Taustatietoja: (Lento peruuttu, nipinnapin päästiin seuraavaan koneeseen, Tuomari Nurmio ja Poets of the fall oli samassa lentokoneessa, yo!)

Pojat oli taas innoissaan nähdessään meidät ja saimme taas rupateltua niiden kanssa. Olimme Annin kanssa hirveessä kiireessä sitä ennen meillä leivottu pojille keksejä ja lahjoitimme ne sitten pojille, kun ne on aina niin vain hemmotellut meitä keikoillansa ja olemalla niin ihania! ♥

"*huokaus* te ootte ihania". "no mitä *lässynlää*". ♥


Mathias on itse ihan huippu ja Olli on niin ihana!♥
 Anni vietti meillä muutaman rentouttavan päivän näiden jälkeen jolloin shoppailimme, kokkailimme, loikoilimme ja nautimme elämästämme. 

anni ja ninja leipomassa♥

shoppailua!

tytöt drinksulla!

+20kg

isäpuolen synttäreet, with Elvis!

shoppailua!
-

Viime sunnuntaina (15.12) olimme mummolla joulukahvilla ja juhlimme synttäreitä, oli mukava nähdä sukulaisia pitkästä aikaa. Niitä, kun näkee tyyliin sen kerran vuodessa.

mitäköhän mummo mietiskelee? Joo se tosiaan täytti 10.12        91.V
Ai niin, tein mä muuten piparkakkutalonkin! Varmaan hienoin, mitä olen koskaan tehnyt.


Oletteko te muuten koskaan harrastanut tukkateatteria? Minä olen, olen tässä pähkäillyt mitä haluan tehdä hiuksilleni värien suhteen ja tässä vähän kollaasia mitä kaikkea tässä viikon? sisällä olen kokeillut. 

punanen ei vaan sovi, eikä tule ikinä sopimaan mulle. Se ei vain käy sinisten silmien ja luonnostaan tummien kulmakarvojen kanssa.
tällaista violehtivaa sävyä olen jo hakenut pitkään ja tässä sitä melkein jo ollaan!
xoxo


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

See your life burning faster

Jaahas, nyt jos sitä postailis, vihdoinkin. Ensinnäkin, toissa viikonloppuna oli grillibileet, wow! Myönnettäköön, että marraskuussa kun pitää grillibileet, niin se ei voi olla muuta kuin pelkkää täydellisyyttä. Siis niin mahtavien tyyppien kanssa juhliminen on parasta.♥ Sekin oli mahtavuutta, että jengi ei edes tiennyt mitään mistään banaanipekoneista ja oioi saatiin Pinjan kanssa jengi rakastumaan niihin. Ens vuonna banaanipekonigrillibileetihansamamitäväliiwhatevöh?! Muusikoiden kanssa juhliminen on parasta, profane omen, less man three, mygrain ja Ismo Haavisto.♫♥

"Siin leffas on kaks jäbää..." Thanks sheriffi!



meitsi ja PO:N Samuli.
mä sain samulilta jopa kapulan, ku sanoin et Pinjalla on jopa jo kaksi ja mulla ei ollut vielä yhtäkään. I ♥ u too!
meitsi ja tommy mygrainista also less than threestä!
Ismo Haavisto ja meidän rumpalipoika Samuli. Eiks se rumpalipoika oo joku joululaulu, sopii nyt näin joulun alle btw!
 Pääsin myös ajaa samalla autolla, jolla PO:n Juha Näveri on ajanut, iiiiks! Perkele brazil!

Se niistä grillibileistä, kivaa oli!

Mitäs muuta? Nyt on viikkoa kulunut sen jälkeen ja 28.11 olin katsomassa Volbeatia taas seittemännettä kertaa ja aih, että se oli mahtavaa, kertakaikkiaan taas mahtavaa. Hartwall Areena ja eeeeeeeeturivi, peeeeeeeerfect!♥

mä sain Andersin plekun, olenko edes onnellinen, no vittu joo! Sitten Iced earthin pleku, ostin rannekoruja ja paidan.

Mä tein sinne keikalle sitten vielä lakanan, jossa luki "FUCK VOLBEAT I CAME TOO SEE TUE BAYER". Koska ne, jotka tietää ja tuntee mut. Niin olen kuolannut Volbeatin kitarateknikon Tuen perään jo niin kauan ja rehellisesti sanottuna se olisi kyllä tässä maailmassa ainut mies, jonka kanssa voisin mennä naimisiin tai hankkia lapsia. Noh, mä en saanut heittää mukamas sitä lakanaa sinne lavalle, kiitos järjestyksenvalvojien tai edes pitää sitä lakanaa edes esillä, joten kiikutin sen lakanan Volbeatin valomiehelle Nillerille, joka sitten oli oikeasti antanut sen lakanan tälle Tuelle ja instagramissa oli sitten tällainen kuva.

tää kuva on otettu print screeninä Volbeatin laulajakitaristin VAIMON instagramista, mutta oli Tuella itselläkin tämä. Ihihihihi:3♥
Oikeesti en voinut tuon illan jälkeen olla onnellisempi!

Muuten mä olen ollutkin töissä ja eilen (tiistaina) käytiin minä, mummo, minun tätini ja äitini shoppailemassa eilen Kannelmäen Kaaressa. Meidän mummo on siis ensi viikolla 91.v, joten teki sillekin hyvää olla ulkona, mutta siis tosiaan. Meidän mummo osti itsellensä uuden laukun ja Ainotossut. Mummoa mä kuljettelin ympäri kauppoja ja se oikein hehkutti, kuinka se sai istua mun kyydissä. Mä itse sain itselleni uuden lompakon mun tädiltä joululahjaksi tavallaan, kun ei siitä mun laukusta ole tän vajaan kolmen viikon jälkeen kuulunut yhtään mitään. Huomenna soitan viimeisen kerran poliisin löytötavaratoimistoon, että onko sieltä kuulunut mitään, vituttaa jo valmiiks ja tulee vituttamaan vielä enemmän, ku joutuu kaiken hommaamaan uusiksi. Eikä tää ees ollu mun vika että se katosi. Saatanan saatana ja vielä kerran saatana.

uus lompakko
Tänään olen nauttinut vapaapäivästä ja kävin aamupäivästä työkaverini kanssa messuilla, joissa esiteltiin eri ammattikorkeita ja yliopistoja. Itse ainaki haluaisin lähteä vielä parin vuoden jälkeen opiskelemaan. Restonomiksi ja yrittäjäksi, elikkä siis saas nähdä, miten tässä käy. Sen jälkeen tulin kotiin, olin kätevä akka ja korjailin meidän kylppärin lavuaarin putken paikoilleen, kun se ei yhdessä vaiheessa vetänyt, koska se oli täynnä mun omaa tukkaa ja sit putsasin sen ja nähtävästi en ollut kiristänyt kunnolla ja mietinkin, miksi lavuaarin alapuolella olevasta kaapista tulee vettä ja tadaa! Nyt kaikki taas toimii. Sen jälkeen rupesin leipomaan hakaristitorttuja, jotka feilas. Ne ei vaan pysynyt kasassa, mutta suusta ne meni alas anyways! Tänään pääsin myös ajelemaan Porvooseen, kun vietiin sitten tätini kotiin, tuntui kyllä hyvältä ajella pitkästä aikaa.

Tällä kertaa mulla ei ollut muuta, tässä vielä muutama kuva ja ensi kerralla yritän tehdä lyhyempiä postauksia ja alkaa postailemaan taas useammin.

mummo tarjosi Kaaressa kahvit♥
6am

xoxo

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Me emme saa haluta toisiamme, niin että valehdellaan.

Hei kaikki, en ole taas vähän aikaan postaillut, koska kaikki aikani on mennyt töissä ja sen jälkeen en jaksa hirveästi ajatella asioita. Viime viikolla olin Kontulassa katsomassa yhtä asuntoa, jonka olisin todella halunnut ja olinkin jo sisustanut/rempannut sen valmiiksi mielessäni. Noh, odotin vastausta viikon verran ja arvatkaa mikä se oli? Ei. Viime perjantaina olin myös sosiaalityöntekijän juttusilla ja tämä ihminen oli aivan ihana ja piti mulle kovasti peukkuja asunnon suhteen. Toi asunnon etsiminen on mulle vähän niin kuin sellainen harrastus jo tavallaan, koska käyn erinlaisialla sivuilla päivittäin katsomassa olisiko siellä minulle se "ensikoti".

Sunnuntai iltana olin veljelleni ja hänen tyttöystävälleen kuskina. Vein heidät katsomaan formuloita, koska veljeni niin nauttii niistä. Kälyni kanssa menimme viereiseen kuppilaan siksiaikaa, jotta formulat loppuisivat. Vein veljeni ensimmäisenä kotiin ja päädyin sitten takaisin Pihlajamäen ostarille hakemaan kälyäni ja siinä samassa hän kysyi, että voisinko samalla kyydittää hänen kaksi ystäväänsä kotiin Viikkiin. Olin toki ystävällinen ja sanoin, että tietenkin ja ei olisi kannattanut... Mun laukku katosi sinä ajomatkana, sinne meni avaimet, lompakko yms. Onneksi minulla sentäs oli puhelin mukana itselläni. EI VITUTA! En ole sen jälkeen saanut laukkua mielestäni ja toivon vain, että saisin sen takaisin mahdollisimman pian.


Nyt sitten toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Kun mennään iloisempiin aiheisiin, minulla tulee olemaan edessä aivan mahtava viikonloppu ystäväni Pinjan kanssa ja en voisi siitä asiasta olla onnellisempi, en halua kertoa siitä mitään vaan vasta niiden "grillibileiden" jälkeen. ♥ Värjäsin eilen tukkani ja tästä tuli aivan ihana, tässä teille kuvia näytille.




Tää tukan aito väri näkyy huonosti näissä kuvissa, mutta siis käytin Ferian mustanviolettia, ensiksi minun piti ostaa LIVE XXL:n mystic violet väri, mutta en löytänyt sitä mistään paitsi sen jälkeen meidän pienestä S-marketista, kun olin ostanut jo Ferian värit. Mulla on vielä avaamaton Feria tuolla, mutta voisin pitääkin sen avaamattomana ja kun tulee juurikasvua niin käyn hakemassa sen Liven mystic violet putelin.

Kun ollaankin puhuttu tästä minusta ja minun tukastani, on aika aasin sillan. Olin puhunut ystäväni Petran kanssa jo pidemmän aikaan, että jos voisi tehdä sellaisen postauksen, jossa toinen kirjoittaa sinusta. Puhuin tästä eilettäin Petran kanssa taas ja hän lupautui kirjoittamaan minusta. Ajatus kuullosti hyvältä, koska olemme Petran kanssa toisinaan niin erilaisia ihmisiä, kuin yö ja päivä. Ja että miten hän tosissaan näkee minut, koska toisinaan olemme kuin yö ja päivä.

VAROITUS: TÄMÄ TEKSTI ON PITKÄ

"Niin kuin sanottua sitä pitää varoa mitä toivoo. Hetkellisesti sitä tuntuu ettei aika liiku ollenkaan, ikuisuus saattaa vierähtää niin ettei mitään tapahdu, mutta sitten kaksi vuotta kuluunkin kuin silmän iskusta. Jos filminauhaa kelataan tarpeeksi kauaksi ja pysäytetään maaliskuiseen aamupäivään, 11.3.2012 joku taisi kuulla ilmasta villikissojen ääntelyä. En muista kaikkea kunnolla, ryhmän ihmisiä, joiden kanssa aloin jostain syystä puhumaan. Yksi kasvo olettautui muita ymmärtäväisemmäksi, tärkeämmäksi. Loppu illasta tummatukkainen tyttö repäisee sua kädestä tunnustean sulle rakkauttaa (lue: "Petra sä oot mun elämäni nainen!") Enhän minä uskonnut, kuka olisi siinä tilanteessa. Totta puhueksini totesin vieressä sen aikasella ystävälleni että kuka helvetti tuo oli ja jatkoin iltaani tuosta tietämöttämänä kuinka väärässä tulisin olemaan.                  Suunnilleen tuollaisena muistan minun ja Hamin ensitapaamisen. Ei minun puolelta välttämättä mikään ystävyyttä ensisilmäyksellä, mutta sepä onkin juuri hassua. Ulkopuolisesti, lähinnä tyyliä verraten eihän meissä näy mitään erilaisuuksia, paljon. Mutta mieliltään ajetaan aivan eri vuoristoradoissa. Siinä missä itse olen hieman syrjääntyväinen ihmiskunnan vihaaja näen Hamin ihmisenä, joka on avoin kaikille. Harvoin olen nähnyt hänen tuomitsevan ketään ensikättelyssä, tai vihaavan ketää ensisilmäyksellä. Kupliva naisen alku, joku varmasti sanoisi. Eloisa, mikä ettei ja toimeen paneva. Silti herkällä sydämellä harkitseva persoona. Ei etteikö Hami olisi hetkeen heittäytyjä, mutta todennäköisempää on että hän pitää ajatukseni maassa kun minä hänen. Optimisti, ellei mitään muuta. Hami osaa nähdä asioissa yleensä paremman puolenkin, minussakin. Olen niitä harvoja ihmisiä, jotka uskoutuvat muille mutta Hami on jopa siinä asiassa voittanut minut puolelleen. Ymmärtäjäni, tai ainakin yrittää. En ole ehkä selvin kirja jota lukea, mutta Hami selvästi tuo valoa siihen pimeyteen joka ympärilläni pöyrii välillä. Jing ja Jang, kumpikaan ei oo kokonainen ilman toista. Sinä näet minussa sen hyvyyden, minkä minä näen pahuutena itsessäni.
Yhteinen matka voi vaikuttaa lyhyeltä, mutta se on ollut pidempi kuin monet muut. Paljon ollut asioita, joita olen kokenut Hamin kanssa. En osaa nähdä miksi edes ensimmäisen kerran ajattelin hyvästejä, kun nyt en halua hänen katoavan. Monia iltoja olen vain istunut Hamin kanssa neonvalojen kaupungissä, juurikaan muuta siihen ei tarvitä. Miksi pitäisi? Ystävyyden ainakin perustan siihen, että voit sulkea kaiken ylimääräisen pois ja olla itsesi. Hamin kanssa se onnistuu, en näe syitä miksi ei. Ehkä olet upotettu tummempaan maaliin kuin minä, en juurikaan usko. Meitä on monia risaisia, kaipa Hami on meidän parsia. Pitäähän jonkun huolehtia meistä räsynukeistakin.En osaa asiaa kuvata ehkä parhaiten, näen maailman niin että Hami katselee sitä välillä vaaleanpunaisten lasien takaa, ja minä sieppaan ne välillä pois, Joskus vahingossa hänen seurassaan saaten jopa asettaa ne päähäni, nähdekseni maailman positiivisena. Ainakin niin siinä on käynyt kahden vuoden sisään, että Hamin seurassa olen naurannut hetkellisesti enempää kuin monen muun. Uskaltanut palata niiden asioiden pariin, joita joskus rakastin ja todennut ettei menneisyys välttämättä aina satuta sinua, siitä pitää oppia. Keep positive, sen Hami on mulle parhaiten päähän takonut.                                   
Oli miten oli vaikka Elvis ja Mercury eivät ehkä tunteneet ruummiillisesti toisiaan ikinä mielellisesti nämä kaksi suurta persoonaa eläisivät sovussa, katsokaa nyt meitäkin. Kaksi suurta persoonaa, niin erilaiset, niin erimaailmoista, mutta joku hulluuden pisara kai meitäkin lopulta yhdistää. En halua kirjoittaa tähän loppuun mitää, sinun pitäisi tutustua Hannamariin koska- selitystä, se on turhaa. Sanotaanko vaikka että menetät jotain, mutta se ei ole minun ongelmani. Olen vaa tyytyväinen siihen osaan mikä onni  minulla on ollut törmätä tuon värikkään  ja jokseekin mielenkiintoisen sirkuksen keskellä Hamiin, kokien hulppeita hetkiä hänen kanssaan ja toivottavasti monia muita seikkailuita seuraaviin vuosiin kirjoittean  ne kaikki tähtikattoon."





xoxo

torstai 7. marraskuuta 2013

Burn motherfucker burn motherfucker burn I live but you won't let me BURN

Viisi yövuoroa meni näppärästi ja koko päivän sitä tuli aina nukuttua johonkin kello viiteen asti. Pari tuttua tuli siinä yön aikana nähtyä ja yövuorot menevät paljon nopeammin, kun esim. aamuvuorot tai iltavuorot.

Toissayönä sain nukuttua todella huonosti. Näin ensiksi sabatonin jätkistä unta ja siinä unessa en saanut henkeä ja heräsin sitten siihen. Hetken makasin sängylläni ja yritin miettiä, että hetkonen. Saankohan mä henkeä oikeasti vai enkö? No en mä sitten oikeasti saanutkaan sitä henkeä ja minun oli pakko sitten kiipeä sängystä alas ja tulla hakemaan astmalääkettä. Yritin sitten mennä takaisin nukkumaan, mutta enhän mä saanut unta. Menin sitten isäpuoleni nojatuoliin nukkumaan, koska siitä saa sen selkänojan sellaiseen asentoon, että henki varmasti pääsee kulkemaan. Noh, yritin nukkua siinä ja olo alkoi tuntua jo paremmalta, mutta en mä vaan tosiaan saanut unta enää. Mulla oli kello soimassa seuraavana aamuna kello kuusi, joten kolmen aikaan ajattelin jo luovuttaa. Puin sitten vaatetta päälle ja menin työpaikalleni Shellille syömään, koska en keskellä yötä kehdannut kokkaa mitään, kun alkoi olla jo nälkä ja porukatkin oli nukkumassa. Neljän maissa olin takaisin kotona ja yritin sitten vielä nukkua ja sainkin nukuttua onneksi sen vajaat kaksi tuntia. Eli yhteensä mun unen määrä oli semmoset 5h?

Seuraavana aamuna heräsin siis kello kuusi ja minulla oli veikkauskoulutus Vantaalla kello 8:30. Lähdin puol kahdeksan maissa liikenteeseen ja yllätyin, että en edes ollut kovinkaan väsynyt.


#blueeyes
Veikkauskoulutuksen jälkeen menin sitten ostamaan Volbeatin uuden DVD:n vihdoinkin.

 Ja sen jälkeen suuntasin kohti Harwatll areenaa katsomaan iki-ihanaa Avataria, Five finger death punchia ja Ax7:aa Avenged sevenfold ei mua sillälailla kiinnosta musiikillisesti, mutta täytyy sanoa, että heidän shownsa oli aika mahtava kaikkine pyroineen. Mä en tiedä miksi, mutta olen aina vaan rakastanut kaikkia pyrojuttuja bändien keikalla, se antaa mukavasti valoa valokuville ja lämmittää.

avatar
avatar
avatar
Täytyy sanoa, että sain siis mun iPhone 5 puhelimella paljon parempia kuvia kuin mun Nikon digikameralla, siis onhan niissä se laatu parempi, mutta ne heilahti kaikki tosi pahasti, en osaa vielä kunnolla käyttää tota digikameraa, koska se on aika uusi, ostin sen vuoden alussa ja en ole päässyt tutustumaan siihen vielä niin hyvin, koska käytän yleensä mun järkkäriä ja toi digikamera on yleensä vain keikkoja varten. Opettelemista siis on vielä.

five finger death punch

five finger death punch

five finger death punch
Koko Hartwall areena näytti aivan upealta, kun five finger death punchin aikana halli pistettiin pimeäksi ja kun hallu oli täynnä, pisti ihmiset joko puhelimesta lampun tai sytkärin syttymään, mikään ei voisi olla kauniimpaa.♥

AX7
AX7
AX7
Siinä teille pari keikkakuvaa. Keikalta tarttui mukaan minulle Five finger death punchin kiertuepaita ja Avatarin viimeisin levy "black waltz".

Näin sitten myös kamalaa painajaista meidän isästä. Aamu yhdeksän aikoihin heräilin siinä yhdeksän aikoihin ja ihmettelin, että mitä ihmeen räpinää mun huoneesta kuuluu ja katoin, että jumalauta lintu! Säikähdin ja katselin lintua, että pääseekö itse pois vai pitääkö minun napata se kiinni. Noh, lintu onneksi pääsi ite pois ja se oli siis talitintti. Myöhemmin sain sitten äidiltäni kuulla ja tiesin sen jo itsekin, että kun lintu tulee sisälle ja lähtee pois tarkoittaa se, että joku lähtee kohta pois, kokonaan. Meni siihen sitten viikko tai kaksi, äidilleni on käynyt jo niin kahdesti joten saa nähdä. En aio ottaa ressiä tai mitään, mutta kyllähän toi aina vähän mietityttää. Nukahdin sitten uudestaan ja sitten minun painajaiseni vasta alkoikin:


Olimme jossain juhlissa tai vastaavassa, jossa oli paljon perhetuttujani ja koko perhe. Noh, edes mennyt isäni saapui paikalle ja voitteko kuvitella, että en ollut koskaan nähnyt äitiä niin vihaisena, kun siinä unessa. Hän vain huusi isälleni, että kuinka hän kehtaa tulla monien vuosien jälkeen takaisin elämäämme, saapua paikalle ja valehdella että hän on kuollut. Mies, joka on tehnyt pahaa sekä äidilleni, että lapsillensa että painuis nyt helvettiin, että hän ei kuulu perheesemme. Itse pelkäsin siinä meidän unessa isää, koska hän ei näyttänyt itseltänsä, koska hänen päänsä oli kuin puupökkeli ja kasvot todella vääristyneet. Huusin vain hänelle ja itkin, että mene pois. Noh, kyllä hän lähti, mutta ärsyttääkseen meitä hän vain palasi aina takaisin ja takaisin ja minua vain pelotti aivan suunnattomasti.


Kerroin painajaisestani äidilleni ja hän sanoi, että monien vuosien ajan hän on nähnyt samankaltaista unta isästämme, jossa hän raivoaa ja huutaa hänelle samoja asioita ja aina siinä tilanteessa on muitakin ihmisiä, niin kuin minullakin oli. Onko siis äitini unet siirtyneet minulle? Ei minulla muuta tällä kertaa. Kohta töihin ja sitten leikitään taas hiusten kanssa.

C’est la vie….adiós….good riddance….FUCK YOU! - ffdp

xoxo

torstai 31. lokakuuta 2013

The kinda girl to trip and fall in love

Hei, nyt olisi taas hyvä aika päivitellä blogia (vai)? Minulla oli tässä pari päivää vapaata ja viimeyönä oli minun ensimmäinen yövuoro töissä, silloin oli onneksi rauhallista, joten sai rauhassa tehdä erilaisia juttuja, jotka liittyivät yölliseen toimintaan, kuten siivoamista ja aamuksi pullien paisteluja.

Viime viikon lauantaina minulla oli syntymäpäivät ja numeroita tuli taas mittariin. Yhdeksäntoista vuoteen on mahtunut paljon ja nyt, kun miettii elämääni, en voisi olla onnellisempi.

Ihanien kukkien, keijukaisten ja lahjakortin lisäksi sain vähän käteistä rahaa, jolla ostin itelleni poskipunan, paidan ja maailman ihanimman liivin.
 

tossa näkyy toi liivi ja sen alle olen laittanut nahkatakin, love it!
Syntymäpäiväni oli siis lauantaina, mutta edellisenä perjantaina olin ystävieni keikalla ja ilta oli ihana ja rento.♥ Sain ystävältäni Saralta ihanan kylpyhoitosarjatuotepakkauksen ja minulle omistettiin biisi, onniteltiin todella monesta eri suunnasta ja synttäridrinkkikin tarjottiin! Äidiltä sain myös lahjaksi itselleni uuden talvitakin ja täytyy en ole ikinä ihanempaa takkia nähnyt:
kuva kertoo tosissaan enemmän kuin tuhat sanaa!

Sunnuntaina aika meni sitten ystäväni Pinjan kanssa ja syötiin maittavaa ruokaa, naurettiin itsemme kipeiksi ja muisteltiin hänen äitään.♥ Pinjan luona on vain niin ihana käydä, koska siellä voi vaan nauttia, olla stressaamatta elämästään ja nauraa!


Eilen näin myös Petraa pitkästä aikaa ja ahh, miten omien ystävien näkeminen voikaan olla niin ihanaa, rentouttavaa ja wow. ♥ Jos nämä ystävät ikinä lukevatkaan tätä blogia, niin saavat olla vain iloisia kuinka nautinkaan heidän näkemisestään.


xoxo