I wish I could have you

Hei, epä ole kirjoittanut teille vähään aikaan. Mistä alottaisin? Syksy on masentanut mua, olen tuntenut oloni yksinäiseksi ja töitä vaan tule. Toissa viikonloppuna sain kuitenkin rentoutua ja lähdimme taas kälyni Minnan kanssa seikkailemaan, torstaina 19.9 lähdimme mökille rakennushommiin ja siitä sitten seuraavana päivänä yllätyksemme hänen veljellensä ajoimme Peräseinäjoelle pohjanmaalle katsomaan hänen bändinsä keikkaa, oli taas pojat aivan üüber loistavia! ♥

Siellä mä muutuin sitten Lauri Tähkäksi, jopa yhdessä yössä. Varoitan siis Pohjanmaalle menemistä, koska näin voi saletisti tapahtua kelle tahansa.

Tossa on siis kuvaa miltä näytin, mä en oikeesti tiedä mitä mulle tapahtu? Oliko tuo allerginenreaktio vai täh? Noh, kuitenkin se alkoi laskeutumaan, kun otin allergialääkkeen ja lähdimme ajamaan takaisin kotio.

Seuraavalla viikolla näinkin rakkaan ystäväni Petran PITKÄSTÄ AIKAA ja se sai vaan mieleni iloisemmaksi. ♥♥ Olen miettinyt, että mitä hittoa? En ole ikuisuuksiin nähnyt ystäviäni, osa niistä on todella tärkeä ja osa vain mukavia viihdyttäviä muukalaisia, silti ikävä heitä kaikkia! Kuka sitten on oikea ystävä ja kuka vaan väittää olevansa? Kuka musta oikeasti välittää, niin kun mä välitän niistä. Onko tämä vain vanhenemista ja sitä vanhemmuuden yksinäisyyttä? Täh? 

Oma henkilökohtainen elämäni tuntuu olevan sekaisin, mutta en halua puhua siitä vielä kenellekään, olen voinut pahoin koko viime viikonlopun voinut pahoin, nukkunut huonosti ja sitäkin suuremmalla syyllä itkenyt itseni uneen. Ehkä tää tästä, luulisin, toivoisin ainakin niin. Kelle voin kertoa sitten tästä kaikesta, ehkä mä osaan kääntyä sitten oikeisiin ihmisiin, kun tilanne siltä näyttää. ♥ 

Nyt voin hyvin, tänään oli mun rakkaan ystäväni Pinjan synttärit ja oli niin ihmeellistä ajatella, että mekin ollaan vaan tunnettu AINA ja menty ylämäkiä ja alamäkiä ja silti pidetään toisistamme kiinni. Äiti tosissaan antoi mulle häädön ja 1.11 lähden talonkirjoilta hevon helvettiin oli mulla sit kotia tai ei. Näin sen vaan menee, toivottavasti mulle nyt löytyis joku koti! Pliis mä toivon niin. !!!!!!!!!!!! 

Mä en jaksa enää angstata tässä blogissa, Keep positive, niin kuin mun mottoni kertoo ja on kirjaimellisesti ihoonikin kirjoitettu, tarkoittaa sitä, että vaikka mitä tahansa paskaakin tapahtuu elämässä päät pystyyn vain ja jatkakaa eteenpäin. Kyllä ne murheet ehtii murehtia ajallaan. 

Nyt muutama kuva teille tähän vielä ja olen muuten julkaissut valokuvia nettiin! Osoite on: >>> http://hannamarijohansson.kuvat.fi/kuvat/ käykääs kurkkaamassa, mitä olette mieltä ja mukavaa viikon alkua teille! 

xoxo