Kerro turhaanko mä odotan ja vain itseni näin hajotan Kun mä pidän meistä kii...

Enhän minä taas ole ainakaan kuukauteen postaillut tänne mitään. Kuukausikin ehtinyt jo vaihtua. Aloitetaanpas siis...

Tammikuun alussa juhlittiin pikkuserkkuni 18.v synttäreitä, jestas kuinka ne vuodet vieriikään aina vaan.

♥

♥♥

Niin ne vuodet vaan vierii. Enää ei kyllä tosiaan kyllä tule yökyläiltyä niin kuin ennen *ehehehe. Pitäisi varmaan ottaa revanssina kaikki takaisin eikös?

Muuten Tammikuu on mennyt siinä ja siinä. Fiiliksiä on vaiheltu ja ystävien kanssa vietetty aikaa. Duunia painettu niskalimassa, mutta onneksi ensi viikonloppuna pääsee tonne aivan upeaan länsinaapuriimme Ruotsiin.

Suomen luontoa parhaimmillaan heti aamusta.

Tammikuu on mennyt myös ystävien kanssa herkuttelussa, eikös sitä välillä saa vähän? ;)

Sain myös tällasen retrokassin, mistä kukaan työkaverini ei oikein tykännyt, mutta mielestäni se on ihanan tyylikäs retrokassi.

Mamman kanssa käytiin Ikean mailla ja löysin tällaset ihanat pehmusteet mun Ikean jakkaroihin, nyt tuntuu mukavemmalta istua. Eka ajattelin 3kpl yhtä väriä, mutta onneksi olin kekseliäs ja valitsin kaikkia yhden, niin ei tule niin tylsän näköistä. Pehmeät kuin mitkä!♥

Tein pizzaakin vähän itse, kun mulla oli kaikista ruoka-aineista aina vaan jämiä jäljellä, niin pitihän ne hyödyntää johonkin. Täytteenä siis Purjo, Tomaatti, Paprika, Jauheliha, Vuohenjuusto ja Juustoraaste. NAM!♥

Rakastan kyllä ruoanlaittoa ja tykkään juuri tehdä sitä jollekin toiselle. Ystävät on hyvä esimerkki, mä aina leivon ja kokkailen muuten vaan ja, kun he tulevat esille. Herkut vaan esille ja syömään. Helmikuussa täytyy taas kyllä koittaa elää jotenkin edes terveellisemmin, että ei kerry taas liikaa linjoja kropille, pitäisi taas kyllä yrittää vähän vähentää näitä, mutta kun... Nam, ruoka on vaan liian hyvää ollakseen totta. :D

Selvä, on aika siirtyä todellisuuteen, mitä olen tehnyt näiden päivien aikana. Todellisuudessa olen vain maannut sängylläni ja katsonut maailman parhainta reality TV-sarjaa nimeltä Ghost Adventures, olen pyhittänyt koko elämäni sille taas. Valvonut yö myöhään, herännyt aamulla aikasin ja läppäri auki. Nimestäkin jo päätellen ohjelma kertoo paranormaaleista asoista, olen tainnut mainita asiasta joskus täällä aikaisemminkin. Se on taas asia erikseen, uskooko niihin vai onko täyspäinen skeptikko? Itse ainakin uskon, tai siis. En usko ennen kuin näen asiat omin silmin, mutta siis kokemuksista puheen ollen, olen itsekin kokenut samankaltaisia asioita, niin miksi siis olla uskomatta?

Taustalla elämässäni pyörii kurjuus, särkynyt sydän. Kyyneleitä vuodattava neito. Miksi se kaikki vaan loppui? Olin siis ihastunut erääseen ihmiseen, josta ei kyllä nyt aina ottanut selvää, onko se lintu vai kala? Selkeää vastausta ei koskaan tullut. Onneksi minulla on ympärilläni ystäviä, jotka auttavat minua eksyneellä polulla löytämään vastauksia minua askarruttaviin kysymyksiin. Noh... Olen saanut vastaukseni ja sanotaan, että se kaikki on ohi. </3

Ensiksi toivoin, että tämä olisi vain kaikki pahaa unta, josta loppujenlopuksi heräisin, mutta ei. Kun sain vahvituksen asiaan, murruin. Kaikki se hyvä piti vain lopettaa tunteeni kuin valoja katkaisemalla. Onko se niin yksinkertaista, no kuulkaas ei ole. Aluksi syyllistin vain itseäni, enkö muka ole vain tarpeeksi nätti, laiha vaaletukkainen blondi, jolla on isot tissit, joita näytät arvostavan enemmän. Teinkö jotain muuta väärin? Onko minulla vain joku tumma pilvi ympärilläni, joka karkottaa potentiaaliset vaihtoehdot pois. Vaikeinta ehkä koko tässä hommassa on se, että minun pitäisi olla jotenkin normaali hänen seurassaan, koska kyseinen henkilö ei siis tiedä, että minä tiedän nämä asiat. Todellisuudessa haluaisin vain huutaa ja mesota, että mikä meni vikaan?

Ystäväni sanoo, että aika parantaa haavat, se aika tuntuu liian pitkältä. Toiset sanoo, että olen vasta nuori, mutta oma ajatukseni tuohon on se, että eikö sitä nuorenakin voisi saada vastakaikua, että oppisi sitten vanhempana, voisi kertoa vanhempana niistä nuoruusvuosien rakkauksistaan. Tämä rikkaus ei ole minua varten.

Eräs sanoo, että kyllä se prinssi uljas tulee vielä pelastamaan minut valkea ratsullaan, sitä odotellessa!

Onkohan tässä taas jo tarpeeksi kerrottu yhdelle postaukselle? Vielä lopuksi haluaisin esitellä valokuvaotoksia, joita otin tässä viime perjantaina, kun aurinko paistoi. ♦

Lisää näette tietenkin http://hannamarijohansson.kuvat.fi/kuvat/Perjantai+30.01.2015/

xoxo