Now I'm lost without your love We just had to let it go

... Elämässäni on kyllä tapahtunut jossain kohti hyviäkin asioita. Eräs vanha koulukiusaajani on tullut samaan työpaikkaan, jossa minäkin tällä hetkellä teen töitä. Aluksi, kun näin hänet. Sydämeni nousi kurkkuun, en keksinyt sanoja. Miksi joku niin ilkeä ihminen, kun hänkin silloin joskus oli, palasi takaisin elämääni. Oliko tällä jokin tarkoituskin? Silloin en sitä uskonut, mutta asiat taitavat olla nykyään toisin?
Kului muutama päivä, kun eräs työkaverini sanoi olevansa tämän kyseisen henkilön kanssa kahvilla. Menin sinne duunipäivän jälkeen ja istahdimme kahvikupposten kera alas. Tämä koulukiusaajani pelkäsi, että olisin ollut hänelle jokseenkin vihainen. En sentäs ollut vihainen, olin vain... Noh... Tavallaan kauhuissani, koska en koskaan kuvitellut enää tapaavani koulukiusaajiani nii läheisesti. Hän on myös yksi syy siihen, miksi minulla on esim. huono itsetunto. Kun on haukuttu rumaksi, läskiksi, haisevaksi yms. Se sattuu ja kaikki nuo rumat sanat jäävät mieleen. Koulukiusaaminen on muutenkin niin kamala asia. Minuakin kiusattiin yläasteella, murrosiässä olevaa nuorta tyttöä, jolla on muutenkin kaikki hakusessa, etsit vielä omaa itseäsi ja et välttämättä osaa sanoa mitään takaisin, vaikka mielesi kuinka teki.

Nykyään siis välimme ovat paremmat. Sain sanottua pari valittua sanaa omista fiiliksistäni. Olemme käyneet jo yhdessä ulkonakin. Kävimme samana iltana juomassa parit yhdessä koulukiusaajani ja erään työkaverini kanssa. Täytyy sanoa, että niin se maailma on vaan kummallinen ja voi muuttua hetkessä, kuka tosissaan saa koulukiusaajastaan kaverin, joka aikoinaan viilsi niin syvät arvet itseesi, että olet miettinyt niitä tänäkin päivänä ja nyt. Asiat on sovittu, niin kuin ne pitäisikin sopia puhumalla...

♥

Oltiin myös viime perjantaina ulkona. Minä, koulukiusaajani ja meidän työkaverimme Nilla, josta kyllä mainitsinkin jo aikasemassa keskustelussa, mutta eiköhän nyt ole hyvä aika paljastaa nimiäkin, kun on siihen aihettakin jopa?

Teinit peilissä.

Elvarin olisin kyllä halunnut tuoda kotiin!;)

...

Seuraavana iltana oltiinkin kuskina. Oli aikamoista ajamista ja sitten tulikin jo sanaharkkaa erään ihmisen kanssa, jolle olen ollut useastikin hyvin vihainen. Hän, kun ei muuten kaipaa minua paitsi silloin, kun on vailla jotain. Silti väittää, kuinka tärkeä ja rakas olenkaan hänelle. Ainoa vastaukseni tuohon voisi olla: "Ja paskanmarjat." Onko tuo muka oikeaa rakkautta tai ystävyyttä, mitä lie? Enpä oikein osaa/halua uskoa tuohon.

Niinpä niin, meni pari päivää, kunnes olikin jo taas maanantai. Olin sopinut, että näen vanhaa luokkalaistani Sayaa ja hänen 8kk vanhaa vauvaa. Jestas miten tuo poika on aina sulattanutkin minun sydämeni ja nyt, kun sain pitää häntä sylissäni ja viettää sen parituntia aikaa, JESTAS!♥

Siis tuon pojan hymy...♥ I'm speechless..☺♥‼

Samana iltana oli suunnitteilla käydä serkkuni Kotipellolla. En kyllä tosiaan osaa sanoa, mitä hän tästä visiitistä ajatteli, mutta olipahan kiva nähdä ja minusta se tuntui rentouttavalta. Sauna oli taas kerrakseen jumalainen. Nukahtaminen oli vaikeaa ja näinkin kamalaa painajaista sinä yönä. Aamulla (päivällä) herättyäni oli joko muu talonväki lähtenyt kouluun ja töihin. Itse heräilin rauhassa ja tutkailin taloa. Radio pauhasi hiljaisella, se sai minut rentoutuneeksi. Sain herätä rauhassa.. En tiedä huomasiko Tanni, kuinka olin hoitanut sen huushollin tiskit, mutta tuntui kivalta olla avuksi. Keitin itelleni kupin kahvia. Menipä muuten kauan, ennen kun edes löysin kahvipakettia tai suodatinpusseja. :D

Tulihan sitä taas kuvattua talon pörröistä isäntäänkin. Sulo on nimensä veroinen suloinen kattimatiainen. Siitä sitten tulikin lähdettyä kotiin päin äitini työpaikan kautta. Täytyypi nämä saunareissut ottaa joskus uusiksi! Paremmalla ajalla niin sanotusti. Tässä sitä nyt ollaan ja nyt onkin parempi lähteä suihkun kautta unten maille. Kiitos.

xoxo