Me emme saa haluta toisiamme, niin että valehdellaan.

Hei kaikki, en ole taas vähän aikaan postaillut, koska kaikki aikani on mennyt töissä ja sen jälkeen en jaksa hirveästi ajatella asioita. Viime viikolla olin Kontulassa katsomassa yhtä asuntoa, jonka olisin todella halunnut ja olinkin jo sisustanut/rempannut sen valmiiksi mielessäni. Noh, odotin vastausta viikon verran ja arvatkaa mikä se oli? Ei. Viime perjantaina olin myös sosiaalityöntekijän juttusilla ja tämä ihminen oli aivan ihana ja piti mulle kovasti peukkuja asunnon suhteen. Toi asunnon etsiminen on mulle vähän niin kuin sellainen harrastus jo tavallaan, koska käyn erinlaisialla sivuilla päivittäin katsomassa olisiko siellä minulle se "ensikoti".

Sunnuntai iltana olin veljelleni ja hänen tyttöystävälleen kuskina. Vein heidät katsomaan formuloita, koska veljeni niin nauttii niistä. Kälyni kanssa menimme viereiseen kuppilaan siksiaikaa, jotta formulat loppuisivat. Vein veljeni ensimmäisenä kotiin ja päädyin sitten takaisin Pihlajamäen ostarille hakemaan kälyäni ja siinä samassa hän kysyi, että voisinko samalla kyydittää hänen kaksi ystäväänsä kotiin Viikkiin. Olin toki ystävällinen ja sanoin, että tietenkin ja ei olisi kannattanut... Mun laukku katosi sinä ajomatkana, sinne meni avaimet, lompakko yms. Onneksi minulla sentäs oli puhelin mukana itselläni. EI VITUTA! En ole sen jälkeen saanut laukkua mielestäni ja toivon vain, että saisin sen takaisin mahdollisimman pian.


Nyt sitten toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Kun mennään iloisempiin aiheisiin, minulla tulee olemaan edessä aivan mahtava viikonloppu ystäväni Pinjan kanssa ja en voisi siitä asiasta olla onnellisempi, en halua kertoa siitä mitään vaan vasta niiden "grillibileiden" jälkeen. ♥ Värjäsin eilen tukkani ja tästä tuli aivan ihana, tässä teille kuvia näytille.

Tää tukan aito väri näkyy huonosti näissä kuvissa, mutta siis käytin Ferian mustanviolettia, ensiksi minun piti ostaa LIVE XXL:n mystic violet väri, mutta en löytänyt sitä mistään paitsi sen jälkeen meidän pienestä S-marketista, kun olin ostanut jo Ferian värit. Mulla on vielä avaamaton Feria tuolla, mutta voisin pitääkin sen avaamattomana ja kun tulee juurikasvua niin käyn hakemassa sen Liven mystic violet putelin.

Kun ollaankin puhuttu tästä minusta ja minun tukastani, on aika aasin sillan. Olin puhunut ystäväni Petran kanssa jo pidemmän aikaan, että jos voisi tehdä sellaisen postauksen, jossa toinen kirjoittaa sinusta. Puhuin tästä eilettäin Petran kanssa taas ja hän lupautui kirjoittamaan minusta. Ajatus kuullosti hyvältä, koska olemme Petran kanssa toisinaan niin erilaisia ihmisiä, kuin yö ja päivä. Ja että miten hän tosissaan näkee minut, koska toisinaan olemme kuin yö ja päivä.

VAROITUS: TÄMÄ TEKSTI ON PITKÄ

"Niin kuin sanottua sitä pitää varoa mitä toivoo. Hetkellisesti sitä tuntuu ettei aika liiku ollenkaan, ikuisuus saattaa vierähtää niin ettei mitään tapahdu, mutta sitten kaksi vuotta kuluunkin kuin silmän iskusta. Jos filminauhaa kelataan tarpeeksi kauaksi ja pysäytetään maaliskuiseen aamupäivään, 11.3.2012 joku taisi kuulla ilmasta villikissojen ääntelyä. En muista kaikkea kunnolla, ryhmän ihmisiä, joiden kanssa aloin jostain syystä puhumaan. Yksi kasvo olettautui muita ymmärtäväisemmäksi, tärkeämmäksi. Loppu illasta tummatukkainen tyttö repäisee sua kädestä tunnustean sulle rakkauttaa (lue: "Petra sä oot mun elämäni nainen!") Enhän minä uskonnut, kuka olisi siinä tilanteessa. Totta puhueksini totesin vieressä sen aikasella ystävälleni että kuka helvetti tuo oli ja jatkoin iltaani tuosta tietämöttämänä kuinka väärässä tulisin olemaan.                  Suunnilleen tuollaisena muistan minun ja Hamin ensitapaamisen. Ei minun puolelta välttämättä mikään ystävyyttä ensisilmäyksellä, mutta sepä onkin juuri hassua. Ulkopuolisesti, lähinnä tyyliä verraten eihän meissä näy mitään erilaisuuksia, paljon. Mutta mieliltään ajetaan aivan eri vuoristoradoissa. Siinä missä itse olen hieman syrjääntyväinen ihmiskunnan vihaaja näen Hamin ihmisenä, joka on avoin kaikille. Harvoin olen nähnyt hänen tuomitsevan ketään ensikättelyssä, tai vihaavan ketää ensisilmäyksellä. Kupliva naisen alku, joku varmasti sanoisi. Eloisa, mikä ettei ja toimeen paneva. Silti herkällä sydämellä harkitseva persoona. Ei etteikö Hami olisi hetkeen heittäytyjä, mutta todennäköisempää on että hän pitää ajatukseni maassa kun minä hänen. Optimisti, ellei mitään muuta. Hami osaa nähdä asioissa yleensä paremman puolenkin, minussakin. Olen niitä harvoja ihmisiä, jotka uskoutuvat muille mutta Hami on jopa siinä asiassa voittanut minut puolelleen. Ymmärtäjäni, tai ainakin yrittää. En ole ehkä selvin kirja jota lukea, mutta Hami selvästi tuo valoa siihen pimeyteen joka ympärilläni pöyrii välillä. Jing ja Jang, kumpikaan ei oo kokonainen ilman toista. Sinä näet minussa sen hyvyyden, minkä minä näen pahuutena itsessäni.
Yhteinen matka voi vaikuttaa lyhyeltä, mutta se on ollut pidempi kuin monet muut. Paljon ollut asioita, joita olen kokenut Hamin kanssa. En osaa nähdä miksi edes ensimmäisen kerran ajattelin hyvästejä, kun nyt en halua hänen katoavan. Monia iltoja olen vain istunut Hamin kanssa neonvalojen kaupungissä, juurikaan muuta siihen ei tarvitä. Miksi pitäisi? Ystävyyden ainakin perustan siihen, että voit sulkea kaiken ylimääräisen pois ja olla itsesi. Hamin kanssa se onnistuu, en näe syitä miksi ei. Ehkä olet upotettu tummempaan maaliin kuin minä, en juurikaan usko. Meitä on monia risaisia, kaipa Hami on meidän parsia. Pitäähän jonkun huolehtia meistä räsynukeistakin.En osaa asiaa kuvata ehkä parhaiten, näen maailman niin että Hami katselee sitä välillä vaaleanpunaisten lasien takaa, ja minä sieppaan ne välillä pois, Joskus vahingossa hänen seurassaan saaten jopa asettaa ne päähäni, nähdekseni maailman positiivisena. Ainakin niin siinä on käynyt kahden vuoden sisään, että Hamin seurassa olen naurannut hetkellisesti enempää kuin monen muun. Uskaltanut palata niiden asioiden pariin, joita joskus rakastin ja todennut ettei menneisyys välttämättä aina satuta sinua, siitä pitää oppia. Keep positive, sen Hami on mulle parhaiten päähän takonut.                                   
Oli miten oli vaikka Elvis ja Mercury eivät ehkä tunteneet ruummiillisesti toisiaan ikinä mielellisesti nämä kaksi suurta persoonaa eläisivät sovussa, katsokaa nyt meitäkin. Kaksi suurta persoonaa, niin erilaiset, niin erimaailmoista, mutta joku hulluuden pisara kai meitäkin lopulta yhdistää. En halua kirjoittaa tähän loppuun mitää, sinun pitäisi tutustua Hannamariin koska- selitystä, se on turhaa. Sanotaanko vaikka että menetät jotain, mutta se ei ole minun ongelmani. Olen vaa tyytyväinen siihen osaan mikä onni  minulla on ollut törmätä tuon värikkään  ja jokseekin mielenkiintoisen sirkuksen keskellä Hamiin, kokien hulppeita hetkiä hänen kanssaan ja toivottavasti monia muita seikkailuita seuraaviin vuosiin kirjoittean  ne kaikki tähtikattoon."

xoxo