Learning to die!

Olen yrittänyt aloittaa tätä postausta jo monesti ja yrittänyt vielä lopettaa tämän yhtä monesti järkevin sanoin ja lausein, mutta enpä ole taas siihenkään pystynyt. Parisen viikonloppua taas hurahtanut ja kolmaskin olisi edessäpäin... 

"Viikonloppu on ohitse ja on taas aika palata arkeen. Perjantaina minulla piti olla vapaapäivä, mutta päädyinkin Kruununhakaan aamuvuoroon, kello soi viideltä ja olinkin jo 6:30 töissä, auts. Siinä sitten työntouhussa koko päivän, eväätkin olin unohtanut kotiin, mutta olinpas syönyt hyvän aamupalan, niin ei ihan heti ollutkaan nälkä."

Ruisleipää ja jogurttia, omnom!

Minun piti päästä listojen mukaan 12:00 töistä, mutta se "oikea" aamuvuorolainen oli sopinut esimiehen kanssa, että pääsisi n.13:00, koska esimiehellä oli lääkäri, mutta noh... Pääsinpäs kello 14:00 ja silloin se nälkä todella iskikin, odotin vain pääseväni kotiin syömään ja söinkin kyllä vatsani täyteen, niin että teki kipeää.
Kävin keskiviikkona myös ostamassa itselleni puhelimeen uuden laturin kun edelliset hajosivat taas, kerta toisensa jälkeen. V*TTU!
 Olimme myös Minnan kanssa suunnitelleet, että menemme yhdessä On the rocksiin, mutta eipäs mentykään. Osasin kyllä  jo arvata että hän sanoo ei, joten ei jäänyt niin pahamieli, vaikka vähän ärsyttikin. Noh, keksin sitten itselleni muuta puuhaa ja piristykseksi Minna soittikin minulla vielä illalla, että koska meidän ilta menikin ihan vituiksi, niin olisinko jaksanut mennä niiden luokse istumaan iltaa, kyllähän se minulle passasi. Söimme subia, joimme pari olutta ja katselimme telkkaria, täydellistä. 

Lauantaina päätin extempore lähteä Minnan, muksujen ja Minnan vanhempien kanssa seurasaareen. Mikäs siinä, aurinko paistoi syyskuisena päivänä ja oli lämmintä. Olimme tehneet itse eväät ja hitto että maistuikin hyvältä.

Seurasaarireissun jälkeen oli aika palata kotiin ja illalla meninkin kuskiksi ystävilleni, koska juhlimmehan me ystäväni Petran synttäreitä.♥  Olihan bar bäkkärissä The 69 Eyesin keikan viralliset jatkot, niin tulihan siinä nähtyä Jyrki69 ja Bazie, Jyrki jopa laulo, mutta ei kuusysejä... ;) 

Vettähän se vaan oli... ;)

Sunnuntaina oli taas aika juhlia isäpuoleni serkun nuorimmaisen 1.v synttäreitä. Ilmasta kakkua ja muitaki herkkuja, namnam.

"Muuten elämäni on ollut yhtä alamäkeä. Tuntuu, että ystävät kaikkoavat viereltäni, osa ei halua edes tuntea. En osaa olla täydellinen, olen myös tehnyt virheitä elämässäni, eikö me kaikki joskus niitä tehdä? "Kukaan ei ole täydellinen", niin justiinsa, miksi sitten minusta tuntuu, että juuri muut haluaisivat minun olevan täydellinen. En pysty aina parempaan. En ole ikinä elämäni aikana toivonut haluavani lähteä täältä pois, kuin viime aikaisten tapahtumien perusteella. Voin huonosti, oksettaa, on pahaa oloa ja tuntuu että jokin asia vain repisi sydämeni riekaileiksi. Minut on jätetty jo melkein kokonaan yksin, ympärilläni ei ole enää hirveästi ihmisiä, joille voisi puhua. Se on opeteltava siis elämään kokonaan yksin.En ole itsetuhoinen, toivon vain välillä että joku vahingossa ajaisi ylitseni tai jotain."

Tällaisia ajatuksia minulla on ollut mielessäni. Tämä "luonnos" on ollut kuin muistiinpanoja pääni sisältä, päiväkirjamerkintöjä erillisiltä jaksoilta. Nyt viime viikonlopun ja viime viikon aikana elämäni on kuitenkin mennyt aivan päälaelleen ja täytyy, että en muista milloin viimeksi olisin hymyillyt niin paljoa, kuin viime lauantaina aamulla kun heräsin. Tai sitä edeltävänänä perjantai-iltana/yönä.♥

Mutta ennen kuin päästään niihin ilotapahtumiin, on aika kertoa vielä yksi kurja juttu. Mun rakas iPhone5 puhelin meni lopullisesti rikki, eikä mohtafuckin' vakuutus suostu korjaamaan sitä...

Onneksi sain Pinjalta lainaksi iPhone4s:n, jotta en joudu elää tyhjin käsin, mutta onhan se aika vittumaista maksaa tuon näköisestä puhelimestä eikös? Kunhan keksin, mitä tehdä? Luovunko Applesta pois ja siirrynkö Samsungiin, vai odotanko loppuun asti, että iPhone6 tulisi myyntiin, josta olenkin jo niin kauan haaveillut?

Mutta nytten siihen viime perjantaihin. Olin siis to-pe välisen yön töissä, joka meni nopeasti. Nukuin Perjantaina yhteen asti ja illalla olikin sitten automatka Lahteen tiedossa. Piti roudaria kuskata myös paikalle, koska olihan kysessä Profane Omenin akustinen. Bändin jätkät olen tuntenut jo parin vuoden ajan, mutta enpä koskaan ollut nähnyt heitä akustisena ennen, ei huono ettenkö sanoisi. ♫♥

Oli ihana nähdä niitäkin ihmisiä pitkästä aikaa ja etenkin heidän laulajaansa Julesia, koska sekin herra lähtee ensi kuussa back to Brasil ja sitten sitä ei näekään, kun vasta ensi kesänä! Enkö voisi vain pakata laukkuni ja lähteä mukaan?

Minä olin itse koko illan/yön selvinpäin, koska mun piti ajaa sieltä vielä itse kotiinkin, koska mulla olikin seuraavana päivänä iltavuoro. Niin hyvä fiilis, kun mullakin oli, jaksoin todella hyvin ajaa kotiin. Vielä vähän videomatskua keikoilta tähän alas:

Profane Omen Akustico2014

Kiitos ja kumarrus, kyllä tämä tästä... 

xoxo