Olkoon tämä vanha, hetki viimeinen. Ehdin unohtaa, että vesi kantaa, että löydän rantaan. Ilman saattajaa...

Heippa! Aloitetaanpa viime viikon torstaista! Tilaamani tuotteet oli siis tullut, joista taisinkin mainita jo edellisessä postauksessa. Olin viemässä sitten illemalla roskia, kun kaikki ne leviskin aivan nätisti siihen keskelle rappukäytävää, kunnes alakerran naapuri tuli minua vastaan ja kysyi, että: "mitä sä teet?" Selitin hänelle, kuinka olin viemässä muka roskia roskikseen, mutta kaikki nyt sattumoisin levisi nyt siihen keskelle rappukäytävää. Nainen kysyi, että voiko hän auttaa minua ja sanoin, että jos saisin roskapussia lainata, niin olisin tyytyväinen. Antoi hän minulle Pirkan kestokassin, jotta saisin pakkausjätteet sinne ja siinä sitten.. Vein sitten roskat nätisti roskikseen ja oli aika palauttaa roskapussi. Naapurini kutsui minut sisälle hetkeksi ja noh? Mikäs siinä. Hänellä oli iso kaunis koti, nätti keittiö ja kylpyhuone! Parvekekkin löytyy. Sanoinkin, että jos hän aikoo siitä joskus muuttaa pois, nii minä kyllä muutan siihen. Hetken rupateltuamme, tarjosi hänelle minulle palmukasvin mukaan ja nyt aion yrittää kasvattaa siitä nättiä kasvia..

Torstai-perjantai välisen yön olin töissä. Silloin on myös Kesko, joka meinaa kuorman purkamista. Purin 3 ruloa itsekseni. To-pe aamuyöstä, minua alkoi särkeä jalkoihin ja alaselkään aivan h*lvetisti. Mietin, että se johtuisi vain siitä, kun olen ollut pitkillä vapailla ja en oo pahemmin mitään tehnyt. Perjantaiaamuna lähdin bussilla kotiin, kun en juurikaan pystynyt kävelemään. Perjantaina, kun heräsin 3 maissa ei minua sattunut koko iltana, kunnes taas kipuni jatkuivat yöllä töissä. Lauantaiaamuna niin riisuminen kuin pukeminenkin oli aivan rakettitiedettä meikäläiselle. Samoin en uskaltanut nostaa roskia. Jouduin passittamaan työkaverini kaiken, kun en itse vain pystynyt.

Lauantaipäivä meni siinä ja siinä, kävin myös nuoruuden ystäväni pojan 1.v synttäreillä. Kakku oli erittäin hyvää ja kaikki muutki herkut, nam nam!♥ Lauantai-sunnuntai yö oli taas minulle vikatikki näiden kipujen takia. 4 aikaa aamuyöstä en vain enää pystynyt olemaan. Yritin soittaa kaikille, jonka vain keksin, että tulisi tekemään mun vuoron loppuun. Onneksi sainkin mulle erittäin rakkaan työntekijän tuuraamaan ja sain soitettua myös äidille, jotta pääsisi viemään minua Malmille.

Malmilla ei ollut onneksi paljoakaan porukkaa, joten siellä ei tarvinut istua vuosia. Kun lääkäri kutsui nimeäni, oli huoneessa pari hoitajaa ja lääkäri käväisi nopeasti jossain, ennen kuin palasi takaisin. Minä aloin panikoimaan, kun katselin ympärilleni. Hengitys ei ollut enää tasaista ja niin hoitajat ja äiti käski minun hengittää rauhallisesti. Siinä sitten yritin pidätellä itkua, mutta eihän se nyt auttanut. Itkin ja kunnes tämä lääkäri saapui paikalle, kysyi hän miksi itken, ei minun tarvitsisi pelätä, ei hän satuta. Äiti selitti siinä ohimennen, että kun mä nyt satun pelkäämään muutenkin niitä. Niin...

Lääkäri piti minulle pienen jumppatuokion siinä ja kokeili, että mihin mua oikein sattuu. Samalla hän diagnosoi mulle syyn, miksi minua on sattunut nämä kaikki päivät. Mulla on siis tosiaan mennyt välilevyn nikama pois paikoiltaan, sain siihen avuksi Dolania ja voltaren emulgeliä. On se kumma olla sairaslomalla, kun ei saisi vain istua tai maata paikoillaan, niin olen joka päivä käynyt kävelemässä milloin missäkin. Itäkeskuksessa, samalla olen käynyt äitini työpaikalla kahvilla ja sen sellaista.

Maanantaina olin leikkimässä ystäväni 2.v Pyry pojan kanssa.

Maanantaina löysin sattumalta ihan mun näkösen kuoren cybershopista puhelimeen ja eilen huomasin, että tuohan hohtaa pimeässä.!

Eilen pyörähdin Pinjan kanssa kahvilla itäkeskuksessa.;)

Ninjankin kanssa ollaan vietetty laatuaikaa.♥

♥

xoxo