Me emme saa haluta toisiamme, niin että valehdellaan.

Hei kaikki, en ole taas vähän aikaan postaillut, koska kaikki aikani on mennyt töissä ja sen jälkeen en jaksa hirveästi ajatella asioita. Viime viikolla olin Kontulassa katsomassa yhtä asuntoa, jonka olisin todella halunnut ja olinkin jo sisustanut/rempannut sen valmiiksi mielessäni. Noh, odotin vastausta viikon verran ja arvatkaa mikä se oli? Ei. Viime perjantaina olin myös sosiaalityöntekijän juttusilla ja tämä ihminen oli aivan ihana ja piti mulle kovasti peukkuja asunnon suhteen. Toi asunnon etsiminen on mulle vähän niin kuin sellainen harrastus jo tavallaan, koska käyn erinlaisialla sivuilla päivittäin katsomassa olisiko siellä minulle se "ensikoti".

Sunnuntai iltana olin veljelleni ja hänen tyttöystävälleen kuskina. Vein heidät katsomaan formuloita, koska veljeni niin nauttii niistä. Kälyni kanssa menimme viereiseen kuppilaan siksiaikaa, jotta formulat loppuisivat. Vein veljeni ensimmäisenä kotiin ja päädyin sitten takaisin Pihlajamäen ostarille hakemaan kälyäni ja siinä samassa hän kysyi, että voisinko samalla kyydittää hänen kaksi ystäväänsä kotiin Viikkiin. Olin toki ystävällinen ja sanoin, että tietenkin ja ei olisi kannattanut... Mun laukku katosi sinä ajomatkana, sinne meni avaimet, lompakko yms. Onneksi minulla sentäs oli puhelin mukana itselläni. EI VITUTA! En ole sen jälkeen saanut laukkua mielestäni ja toivon vain, että saisin sen takaisin mahdollisimman pian.


Nyt sitten toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Kun mennään iloisempiin aiheisiin, minulla tulee olemaan edessä aivan mahtava viikonloppu ystäväni Pinjan kanssa ja en voisi siitä asiasta olla onnellisempi, en halua kertoa siitä mitään vaan vasta niiden "grillibileiden" jälkeen. ♥ Värjäsin eilen tukkani ja tästä tuli aivan ihana, tässä teille kuvia näytille.

Tää tukan aito väri näkyy huonosti näissä kuvissa, mutta siis käytin Ferian mustanviolettia, ensiksi minun piti ostaa LIVE XXL:n mystic violet väri, mutta en löytänyt sitä mistään paitsi sen jälkeen meidän pienestä S-marketista, kun olin ostanut jo Ferian värit. Mulla on vielä avaamaton Feria tuolla, mutta voisin pitääkin sen avaamattomana ja kun tulee juurikasvua niin käyn hakemassa sen Liven mystic violet putelin.

Kun ollaankin puhuttu tästä minusta ja minun tukastani, on aika aasin sillan. Olin puhunut ystäväni Petran kanssa jo pidemmän aikaan, että jos voisi tehdä sellaisen postauksen, jossa toinen kirjoittaa sinusta. Puhuin tästä eilettäin Petran kanssa taas ja hän lupautui kirjoittamaan minusta. Ajatus kuullosti hyvältä, koska olemme Petran kanssa toisinaan niin erilaisia ihmisiä, kuin yö ja päivä. Ja että miten hän tosissaan näkee minut, koska toisinaan olemme kuin yö ja päivä.

VAROITUS: TÄMÄ TEKSTI ON PITKÄ

"Niin kuin sanottua sitä pitää varoa mitä toivoo. Hetkellisesti sitä tuntuu ettei aika liiku ollenkaan, ikuisuus saattaa vierähtää niin ettei mitään tapahdu, mutta sitten kaksi vuotta kuluunkin kuin silmän iskusta. Jos filminauhaa kelataan tarpeeksi kauaksi ja pysäytetään maaliskuiseen aamupäivään, 11.3.2012 joku taisi kuulla ilmasta villikissojen ääntelyä. En muista kaikkea kunnolla, ryhmän ihmisiä, joiden kanssa aloin jostain syystä puhumaan. Yksi kasvo olettautui muita ymmärtäväisemmäksi, tärkeämmäksi. Loppu illasta tummatukkainen tyttö repäisee sua kädestä tunnustean sulle rakkauttaa (lue: "Petra sä oot mun elämäni nainen!") Enhän minä uskonnut, kuka olisi siinä tilanteessa. Totta puhueksini totesin vieressä sen aikasella ystävälleni että kuka helvetti tuo oli ja jatkoin iltaani tuosta tietämöttämänä kuinka väärässä tulisin olemaan.                  Suunnilleen tuollaisena muistan minun ja Hamin ensitapaamisen. Ei minun puolelta välttämättä mikään ystävyyttä ensisilmäyksellä, mutta sepä onkin juuri hassua. Ulkopuolisesti, lähinnä tyyliä verraten eihän meissä näy mitään erilaisuuksia, paljon. Mutta mieliltään ajetaan aivan eri vuoristoradoissa. Siinä missä itse olen hieman syrjääntyväinen ihmiskunnan vihaaja näen Hamin ihmisenä, joka on avoin kaikille. Harvoin olen nähnyt hänen tuomitsevan ketään ensikättelyssä, tai vihaavan ketää ensisilmäyksellä. Kupliva naisen alku, joku varmasti sanoisi. Eloisa, mikä ettei ja toimeen paneva. Silti herkällä sydämellä harkitseva persoona. Ei etteikö Hami olisi hetkeen heittäytyjä, mutta todennäköisempää on että hän pitää ajatukseni maassa kun minä hänen. Optimisti, ellei mitään muuta. Hami osaa nähdä asioissa yleensä paremman puolenkin, minussakin. Olen niitä harvoja ihmisiä, jotka uskoutuvat muille mutta Hami on jopa siinä asiassa voittanut minut puolelleen. Ymmärtäjäni, tai ainakin yrittää. En ole ehkä selvin kirja jota lukea, mutta Hami selvästi tuo valoa siihen pimeyteen joka ympärilläni pöyrii välillä. Jing ja Jang, kumpikaan ei oo kokonainen ilman toista. Sinä näet minussa sen hyvyyden, minkä minä näen pahuutena itsessäni.
Yhteinen matka voi vaikuttaa lyhyeltä, mutta se on ollut pidempi kuin monet muut. Paljon ollut asioita, joita olen kokenut Hamin kanssa. En osaa nähdä miksi edes ensimmäisen kerran ajattelin hyvästejä, kun nyt en halua hänen katoavan. Monia iltoja olen vain istunut Hamin kanssa neonvalojen kaupungissä, juurikaan muuta siihen ei tarvitä. Miksi pitäisi? Ystävyyden ainakin perustan siihen, että voit sulkea kaiken ylimääräisen pois ja olla itsesi. Hamin kanssa se onnistuu, en näe syitä miksi ei. Ehkä olet upotettu tummempaan maaliin kuin minä, en juurikaan usko. Meitä on monia risaisia, kaipa Hami on meidän parsia. Pitäähän jonkun huolehtia meistä räsynukeistakin.En osaa asiaa kuvata ehkä parhaiten, näen maailman niin että Hami katselee sitä välillä vaaleanpunaisten lasien takaa, ja minä sieppaan ne välillä pois, Joskus vahingossa hänen seurassaan saaten jopa asettaa ne päähäni, nähdekseni maailman positiivisena. Ainakin niin siinä on käynyt kahden vuoden sisään, että Hamin seurassa olen naurannut hetkellisesti enempää kuin monen muun. Uskaltanut palata niiden asioiden pariin, joita joskus rakastin ja todennut ettei menneisyys välttämättä aina satuta sinua, siitä pitää oppia. Keep positive, sen Hami on mulle parhaiten päähän takonut.                                   
Oli miten oli vaikka Elvis ja Mercury eivät ehkä tunteneet ruummiillisesti toisiaan ikinä mielellisesti nämä kaksi suurta persoonaa eläisivät sovussa, katsokaa nyt meitäkin. Kaksi suurta persoonaa, niin erilaiset, niin erimaailmoista, mutta joku hulluuden pisara kai meitäkin lopulta yhdistää. En halua kirjoittaa tähän loppuun mitää, sinun pitäisi tutustua Hannamariin koska- selitystä, se on turhaa. Sanotaanko vaikka että menetät jotain, mutta se ei ole minun ongelmani. Olen vaa tyytyväinen siihen osaan mikä onni  minulla on ollut törmätä tuon värikkään  ja jokseekin mielenkiintoisen sirkuksen keskellä Hamiin, kokien hulppeita hetkiä hänen kanssaan ja toivottavasti monia muita seikkailuita seuraaviin vuosiin kirjoittean  ne kaikki tähtikattoon."

xoxo

Burn motherfucker burn motherfucker burn I live but you won't let me BURN

Viisi yövuoroa meni näppärästi ja koko päivän sitä tuli aina nukuttua johonkin kello viiteen asti. Pari tuttua tuli siinä yön aikana nähtyä ja yövuorot menevät paljon nopeammin, kun esim. aamuvuorot tai iltavuorot.

Toissayönä sain nukuttua todella huonosti. Näin ensiksi sabatonin jätkistä unta ja siinä unessa en saanut henkeä ja heräsin sitten siihen. Hetken makasin sängylläni ja yritin miettiä, että hetkonen. Saankohan mä henkeä oikeasti vai enkö? No en mä sitten oikeasti saanutkaan sitä henkeä ja minun oli pakko sitten kiipeä sängystä alas ja tulla hakemaan astmalääkettä. Yritin sitten mennä takaisin nukkumaan, mutta enhän mä saanut unta. Menin sitten isäpuoleni nojatuoliin nukkumaan, koska siitä saa sen selkänojan sellaiseen asentoon, että henki varmasti pääsee kulkemaan. Noh, yritin nukkua siinä ja olo alkoi tuntua jo paremmalta, mutta en mä vaan tosiaan saanut unta enää. Mulla oli kello soimassa seuraavana aamuna kello kuusi, joten kolmen aikaan ajattelin jo luovuttaa. Puin sitten vaatetta päälle ja menin työpaikalleni Shellille syömään, koska en keskellä yötä kehdannut kokkaa mitään, kun alkoi olla jo nälkä ja porukatkin oli nukkumassa. Neljän maissa olin takaisin kotona ja yritin sitten vielä nukkua ja sainkin nukuttua onneksi sen vajaat kaksi tuntia. Eli yhteensä mun unen määrä oli semmoset 5h?

Seuraavana aamuna heräsin siis kello kuusi ja minulla oli veikkauskoulutus Vantaalla kello 8:30. Lähdin puol kahdeksan maissa liikenteeseen ja yllätyin, että en edes ollut kovinkaan väsynyt.

#blueeyes

Veikkauskoulutuksen jälkeen menin sitten ostamaan Volbeatin uuden DVD:n vihdoinkin.

 Ja sen jälkeen suuntasin kohti Harwatll areenaa katsomaan iki-ihanaa Avataria, Five finger death punchia ja Ax7:aa Avenged sevenfold ei mua sillälailla kiinnosta musiikillisesti, mutta täytyy sanoa, että heidän shownsa oli aika mahtava kaikkine pyroineen. Mä en tiedä miksi, mutta olen aina vaan rakastanut kaikkia pyrojuttuja bändien keikalla, se antaa mukavasti valoa valokuville ja lämmittää.

avatar

avatar

avatar

Täytyy sanoa, että sain siis mun iPhone 5 puhelimella paljon parempia kuvia kuin mun Nikon digikameralla, siis onhan niissä se laatu parempi, mutta ne heilahti kaikki tosi pahasti, en osaa vielä kunnolla käyttää tota digikameraa, koska se on aika uusi, ostin sen vuoden alussa ja en ole päässyt tutustumaan siihen vielä niin hyvin, koska käytän yleensä mun järkkäriä ja toi digikamera on yleensä vain keikkoja varten. Opettelemista siis on vielä.

five finger death punch

five finger death punch

five finger death punch

Koko Hartwall areena näytti aivan upealta, kun five finger death punchin aikana halli pistettiin pimeäksi ja kun hallu oli täynnä, pisti ihmiset joko puhelimesta lampun tai sytkärin syttymään, mikään ei voisi olla kauniimpaa.♥

AX7

AX7

AX7

Siinä teille pari keikkakuvaa. Keikalta tarttui mukaan minulle Five finger death punchin kiertuepaita ja Avatarin viimeisin levy "black waltz".

Näin sitten myös kamalaa painajaista meidän isästä. Aamu yhdeksän aikoihin heräilin siinä yhdeksän aikoihin ja ihmettelin, että mitä ihmeen räpinää mun huoneesta kuuluu ja katoin, että jumalauta lintu! Säikähdin ja katselin lintua, että pääseekö itse pois vai pitääkö minun napata se kiinni. Noh, lintu onneksi pääsi ite pois ja se oli siis talitintti. Myöhemmin sain sitten äidiltäni kuulla ja tiesin sen jo itsekin, että kun lintu tulee sisälle ja lähtee pois tarkoittaa se, että joku lähtee kohta pois, kokonaan. Meni siihen sitten viikko tai kaksi, äidilleni on käynyt jo niin kahdesti joten saa nähdä. En aio ottaa ressiä tai mitään, mutta kyllähän toi aina vähän mietityttää. Nukahdin sitten uudestaan ja sitten minun painajaiseni vasta alkoikin:


Olimme jossain juhlissa tai vastaavassa, jossa oli paljon perhetuttujani ja koko perhe. Noh, edes mennyt isäni saapui paikalle ja voitteko kuvitella, että en ollut koskaan nähnyt äitiä niin vihaisena, kun siinä unessa. Hän vain huusi isälleni, että kuinka hän kehtaa tulla monien vuosien jälkeen takaisin elämäämme, saapua paikalle ja valehdella että hän on kuollut. Mies, joka on tehnyt pahaa sekä äidilleni, että lapsillensa että painuis nyt helvettiin, että hän ei kuulu perheesemme. Itse pelkäsin siinä meidän unessa isää, koska hän ei näyttänyt itseltänsä, koska hänen päänsä oli kuin puupökkeli ja kasvot todella vääristyneet. Huusin vain hänelle ja itkin, että mene pois. Noh, kyllä hän lähti, mutta ärsyttääkseen meitä hän vain palasi aina takaisin ja takaisin ja minua vain pelotti aivan suunnattomasti.


Kerroin painajaisestani äidilleni ja hän sanoi, että monien vuosien ajan hän on nähnyt samankaltaista unta isästämme, jossa hän raivoaa ja huutaa hänelle samoja asioita ja aina siinä tilanteessa on muitakin ihmisiä, niin kuin minullakin oli. Onko siis äitini unet siirtyneet minulle? Ei minulla muuta tällä kertaa. Kohta töihin ja sitten leikitään taas hiusten kanssa.

C’est la vie….adiós….good riddance….FUCK YOU! - ffdp

xoxo