Are you listening? Are you really there?

Hei, enpä olekaan kirjoittanut piiiiiiiiitkään aikaan, joten nyt voisin kertoa tässä kuulumisiani.

- Kun ajoin sen kolarin siis silloin parisen viikkoa sitten? Oli mulla sen jälkeen aika hakattu olo ja sitä alko miettii taas elämää eri näkökulmasta, aivan kuin yksi uusi ikkuna olisi avautunut. No sen kolarin jälkeisenä sunnuntaina, eli tästä päivästä laskettuna: 12 päivää sitten, olin mukamas taas elämäni parhaimmassa kunnossa ja reippailin töissä, kun tuntu että ei enää mihinkään paikkaan vaan koskenut, NOH! kunnes minulla revähti vasen olkapää - ja AI S**TANA kun se oli kipeä. Olin siis edellisenä perjantaina käynyt myös päivystyksessä ja siellä ne eivät voineet auttaa mua?  kun pääsin töistä kotiin, säteili niskaan ja päähän asti se kipu. Noh, ei siinä mitään, mulla oli silloin 4.3 day off. Tiistaina takaisin töihin... Ja minulle oli siis leposide, jonka olin käynyt hakemassa apteekista silloin maanantaina.

Menin sitten tiistaina leposiiteni kanssa töihin, näyttäen sitkeyttäni ja sitten ne kysy, että miksi en ole käynyt lääkärissä? No vaikeahan se on selittää, että kun on fobia, niin sitä yrittää kaikin voimin taistella, että sinne ei tarvitsisi mennä. Noh, en ollut siellä kuin 15minuuttia, kun ne passitti mut kotia, ai nii sitä ennen mun piti soittaa lääkärille ja pääsin sinne vasta seuraavana aamuna. Noh, menin vaihtamaan vaatteitani takaisin ja kyllähän siinä itku tuli. Eiks oo aika noloo?

Keskiviikkona aamuna menin YKSIN sinne lääkäriin, olin alle viikon sisällä käynyt keskimäärin enemmän lääkärissä, mitä mua saatu käymään koko 18.v aikana. Yritin saada äitiä mukaan, mutta eihän se voinut tuolla, joten siellä mä istuin sit yksin ja odotin... 

Noh ei siinä, lääkäri paineli tota mun kättä, kun se kipuhan säteili oikeesti ihan sormiin asti ja määräsi minulle 3 päivää sairaslomaa. Sano, että ota buranaa ja take it easy. Joo, niinhän mä teinkin. Mulla oli voltaren emulgenia ja vedin 3krt päivässä Burana 800mg. Eli siis 2,4 GRAMMAA kipulääkettä, ja sitäki tein sellaiset 3 päivää? Kyllä siinä aivot vähän pehmeni ja töissäkin silloin lauantaina kysyttiin, että onko mulla kaikki ok? Ja olenko vähän muissa maalmoissa? Kyllä! Olen siis ollut "lääkkeissä" töissä. Julmaa eikö? Noh, heti sitten sunnuntaina taas vapaata, joten mulla oli viime viikolla vain yksi vuoro töitä. Mahtavaa!

Heti maaantaina alkoi tosiaan näyttö ja olihan se vähän ressaavaa ja jäätävää, kun on mennyt se yksi viikko tavallaan hukkaan ja heti näyttö ja pitäisi osata "kaikki"? Noh, ehkä se otetaan arvioinnissa huomioon, tai sitten ei. Töissä on oikeesti ollut mukavaa, Kalle palasi takaisin lomalta, ja meillä on ollut tosi syvällisiä keskusteluja ja Keni on kans aivan mahtava tyyppi, toivottavasti tänään tulee myös 10h ja hyvä päivä, mukavia asiakkaita ja mahtavaa musiikkia. Niin mä ainakin toivon. Tässä siis pikapäivitystä siitä mitä minulle kuuluu, OKEI VIELÄ YKSI JUTTU! Viime viikolla näin Petraa varmaan joka ikinen päivä♥

 Sen blogista voitte lukea, että mitä kaikkea me ollaan tehty: http://glamorizecocainepoisoning.blogspot.fi/

Mukavaa perjantain jatkoa kaikille ja viettäkää oikein mukavaa viikonloppua! 

-xoxo

You came to the party just to see me

Onpas ollur hurja viikko takana. Maanantaina oli ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa ja koko crew ja itse mesta on aivan mahtava! :~)  tulkaa ihmeessä käymään!

Sitten tiistaina minulla olikin jo vapaapäivä, koska minun piti käydä koululla katsomassa valkolakkeja, kuinka ihania ne olikaan! Samoin näin myös rakasta ystävääni Sayaa for a long time♥  tällaaset ne sitten olisi, eikö olekin aivan uskomattomat! Noh, illalla menin sitten siskoni luokse, koska se oli ollut maanantaina leikkauksessa ja mun piti olla sen hoitaja, ja oli kyllä todella muksaa! :) Ilalla sitten kävikin pieni tapaturma, kun olin lähtemässä kotiin päin niin ajoin kolarin. Kyllä, oli kyllä suojelusenkelit mukana, kun ei sattunut mitään.  kyllä siinä ehti miettiä, että "voi vittu jos mä kuolen nyt." Mitä jos en olisikaan enää tässä kirjoittamassa tätä blogia? No, mutta... Joku minut pelasti ja voin jatkaa elämäni uusin silmin, still ppl: Keep positive, keep going. Pääsin onneksi kyllä seuraavana päivänä jo ajamaan, että ei tule mitään traumoja.

Töissä olin kaksi päivää taistellut kipujeni kanssa ja että en menisi lääkäriin, kunnes tänä aamuna rohkenin ja ajattelin soittaa aamulla sinne, no... Soitinkin ja käski minun saman tien tulla käväseen, kaksi tuntia odotin päivystyksessä, kunnes kuului "Johansson". En ole ikinä ollut näin onnellinen, kun joku kutsuu minua vastaanotolleen, onhan minulla siis lääkäreitä kohtaan fobia, ja siis jos joku ei tiedä mikä fobia on niin wikipedia selventää:

Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko (kammo tai kauhu), jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan. Vastenmielisyys esimerkiksi jotain eläinlajia kohtaan ei ole vielä fobia. Fobiat luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Sanaa fobia käytetään lääketieteessä joskus myös oireiden kuvailuun. Esimerkiksi sairauksissa, joissa syöminen aiheuttaa potilaalle pahoinvointia tai kipua voidaan puhua sitofobiasta eli syömisen pelosta.

Pärjäsin siellä yksikseni ihan hyvin, mutta silti mua alkoi vituttamaan ne lääkärit, etenkin KUN NE ON SELLAISELLA ASENTEELLA, ETTÄ: "sori, mutta mä en voi auttaa sua." En siis saanut mitään tarvittavia lääkkeitä, koska olin pyytänyt lihas relaxantia tai jotain tulehduskipulääkettä, koska sattuu niin pirusti, mutta ei se antanut. Ihmetteli jopa, että miksi minulla on 800mg buranaa, hei daa! Olen nainen ja kärsin kuukautiskivuista. Onneksi äiti oli ihana ja meni apteekkiin hakemaan mulle volttaren emulgeeliä, sanoivat apteekissa, että sen pitäisi auttaa. 

Ja jos mennään iloisiin uutisiin, mun rakas kummityttöni Ninja Katariina Johansson on täyttänyt tänään kaksi vuotta! Se on siis veljeni ensimmäinen lapsi: Onneksi olkoon "kakara pentu". 

mutta siis, rauhallista ja mukavaa viikonloppua! Mä jatkan datailua ja huomenna on pikku pennun pileet♥